Akavalainen neuvottelujärjestö JUKO hakee aktiivisesti ratkaisuja julkisaloja vaivaavaan työvoimapulaan. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuolto on poikkeuksellisen massiivisten, perusteita ravistelevien uudistusten kohteena. 

Sote-alan myllerrys ei ole ihan heti hiipumassa. Vuonna 2023 Suomi siirtyy malliin 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki. Rakentavan vuoropuhelun ja neuvottelun painoarvo kasvaa. 

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO neuvottelee 200 000 akavalaisen korkeakoulutetun asiantuntijan ja esihenkilön työehdoista kunnan, valtion, tulevien hyvinvointialueiden, kirkon ja yliopistojen sopimusaloilla. JUKO on yksi julkisalojen virka- ja työehtosopimusneuvottelujen pääsopijoista, mutta ainoa, joka tekee sopimukset kaikilla sektoreilla. JUKOn hyväksyntä tarvitaan, jotta 600 000 julkisalojen palkansaajan työehtosopimukset syntyvät. 

Kunta-alalla järjestö edustaa laajinta sote-ammattien kirjoa. Juuri nyt JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren kantaakin sosiaali- ja terveysalasta erityistä huolta, sillä toimiala on massiivisten, perusteita ravistelevien uudistusten kohteena.”Alan tärkein voimavara on yhteen hiileen puhaltava sote-osaajien ketju. Työmarkkinajärjestöjen tehtävä tässä ketjussa on muun muassa tukea neuvottelemillaan sopimuksilla henkilöstön yhtenäisyyttä.” 

Pula osaajista haastaa koko yhteiskunnan 

Syyskuun alussa noin 180 000 sote-alan palkansaajaa siirtyi Kunnallisesta yleisestä virka- ja työehtosopimuksesta uuteen SOTE-sopimukseen. ”Kyseessä on merkittävä muutos nyt ja tulevaisuudessa. Haluamme JUKOssa vaikuttaa siihen, että siirtymä on mahdollisimman sujuva. Meille on tärkeää, että saamme esihenkilöille ja asiantuntijoille ratkaisuja jokapäiväiseen aika- ja työvoimapulaan”, Maria Löfgren korostaa. 

JUKOn edustamien akavalaisten liittojen ammattiryhmät työskentelevät soten johto-, esihenkilö- ja asiantuntijatehtävissä. Heitä ovat muun muassa sosiaalityöntekijät, terveydenhoitajat, psykologit, terapeutit, ylihoitajat ja sairaaloiden tutkimus- ja tekninen henkilöstö sekä lääkärit. ”Suomi tarvitsee lisää sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja hoitajia. Heidän pitää voida keskittyä asiakaspalveluun ja kliiniseen työhön sen sijaan, että aika kuluu hallinnon ja it-haasteiden parissa”, Löfgren jatkaa. ”Myös sote-digitaitajia ja sihteereitä tarvitaan lisää, jotta sote-henkilöstö voi hoitaa ydintehtäviään.” 

Osaajapula syvenee lähitulevaisuudessa merkittävästi eläköitymisten vuoksi. Työvoimapulan helpottajana palkkaus on yksi merkittävä tekijä, toinen on työssä jaksamisen varmistaminen. 

”Työolojen kohentaminen ja riittävät lepoajat vähentävät tapaturmia sekä sairauspoissaoloja ja parantavat työkykyä. Ne vaikuttavat myös siihen, että osaajat saadaan pysymään pidempään työelämässä ja uusia saadaan houkuteltua alalle. Moni jatkaisi mielellään töissä jopa eläkeiän jälkeen, jos työ ei olisi niin kuormittavaa”, Löfgren painottaa. 

”Verotuksella voidaan vaikuttaa siihen, että eläkkeelle siirtyneet kiinnostuvat keikkatöistä. Muutoinkin on–off-työajattelusta pitää päästä pois ja miettiä malleja työuran eri vaiheille, jotta alalta poistumisia ei tapahtuisi.” 

JUKOn toiminnanjohtaja muistuttaa, että myös sote-osaajien koulutuksen osalta on oltava etukenossa, jotta tulevaisuuden työelämän tarpeet tulevat huomioiduiksi. ”Kyse on pitkäjänteisestä ajattelusta ja panostuksista, jotka takaavat yhteiskuntamme ylläpitämien palvelujen tason veronmaksajille.” ”Merkittävin alan vetovoimatekijä löytyy silti tilipussista. Monella korkeakoulutetulla sote-osaajalla peruspalkka on lähempänä kahta kuin kolmea tuhatta. Palkkojen on kehityttävä vaativuuden ja vastuun mukaan.” 

Johtamisella on väliä 

JUKOn Löfgren korostaa johtamisen laadun ja määrän painoarvoa. ”Esihenkilölle on taattava mahdollisuus tehdä työnsä kunnolla eli suunnitella, tukea ja johtaa. Tähän tarvitaan erikseen korvamerkittyä aikaa. Johtamisella on tässä erittäin suuri merkitys, kun ala tarvitsee kiireellisesti positiivista vetovoimaa. Työsarkaa kyllä riittää”, Löfgren summaa. 

Hän painottaa, että julkisalojen pitkän tähtäimen menestystä voidaan tukea pohtimalla niiden roolia jatkossa. ”Yhteiskunta tarvitsee keskustelua siitä, mitä julkinen sektori on nyt ja mitä sen tulisi olla. Meidän tulee arvioida minkälaisia julkisia palveluja haluamme ylläpitää ja hoitaa niiden resursointi sen mukaisesti kuntoon.”

www.juko.fi



Vastuullisuus