Turvallisuusasiat ja turvallisuuspolitiikka kiinnostavat tässä hetkessä poikkeuksellisen paljon. Vastaavaa kiinnostusta en ole nähnyt, vaikka turvallisuusasioiden parissa olen työskennellyt 25 vuotta. Syynä on turvallisuusympäristömme merkittävä muutos lyhyessä ajassa.

Elämme keskellä sukupolvikokemusta. Koronapandemia jatkuu kolmatta vuotta, Euroopassa on meneillään suurin sota sitten toisen maailmansodan ja talvella saatamme nähdä puolen vuosisadan takaiseen öljykriisiin verrattavaa energian säännöstelyä. Olisi ihme, jos tämä ei huolettaisi suomalaisia. On muistettava, että turvallisuus on ensisijaisesti tunne – vaikka kuinka rationaalisesti yrittäisimme asioita ajatella. Yhteiskunnan vakaus ja yksilön henkinen hyvinvointi ovat riippuvaisia juuri turvallisuuden tunteesta. Turvallisuuden tunne on yhteiskuntarauhan edellytys.

Suomen ja suomalaisten vahvuus on aina ollut yhdessä tekeminen ja yhteiskunnan kriisinsietokyky. Yhteishenkeä ja resilienssiä nyt tarvitaankin. Kun turvallisuus tai sen tunne ovat uhattuina, luotettavan tiedon ja viestinnän rooli korostuu. Nykyhetki vaatii rehellistä viestintää ja realistista varautumista, henkistä johtajuutta. Rehellisyys ja realismi luovat turvallisuutta, ei asioiden hyssyttely eikä panikointi.

Hyvin meidän käy. Kaikkein suurin takuu sille, että meidän käy hyvin, on jokainen meistä. Niin kauan kun pidämme yhtä ja vältämme turhaa vastakkainasettelua ja jakolinjoja, olemme vahva ja kestävä kansa.

Jarno Limnéll
Sotatieteiden tohtori
Professori, Aalto-yliopisto



Business Menestyjät